Tästä alkaa elämäni ensimmäinen bloggaus.. tai onkohan termit edes hallussa, kun en ihan hirveästi ole blogeja edes lukenut elämässäni, mutta nyt tuntuu, että taistelussani ruusufinniä vastaan haluan pitää päiväkirjaa ja jakaa kokemuksia muillekin ehkä saman vitsauksen kanssa kamppaileville!
Ruusufinnini alkoi oireilemaan muistini mukaan loppuvuonna 2011, ollessani 31-vuotias. Opiskelin tuolloin kosmetologiksi ja olin menossa seuraavana kesänä naimisiin. Ensimmäiset oireet olivat näppylät toisen puolen poskessa ja ajoittainen kasvojen ihon lehahtelu. Oireet olivat vähäisiä, enkä kiinnittänyt niihin tuolloin paljoakaan huomiota. Tällöin kuitenkin huomasin, että jouduin alkamaan käyttää meikkivoidetta lähes päivittäin, jota en aikaisemmin ollut tehnyt kuin juhlimaan lähtiessä.
Pikkuhiljaa (1-2 vuodessa) oireet pahenivat ja näppylät levisivät myös toiselle puolella. Kävin kosmetologilla ja myös lääkäri-isäni kanssa pohdimme mitä kyseinen voisi olla. En yhdistänyt sitä silloin ruusufinniin, koska minulla oli paljon myös komedoja (eli mustapäitä), joita tähän ei yleensä kuulu, eikä kukaan muukaan uskaltanut sanoa sen olevan varmasti sitä. Luulin saaneeni aikuisiän aknen. Ja tietysti hoidin ihoani aknevoitella.. Nehän auttoivat näppylöihin jonkun aikaa, mutta tilanne paheni sitten jonkunajan päästä. Aknevoiteethan pahentavat ruusufinniä.
Tulin raskaaksi ja ihoni oli ehkä pahimmillaan. Näppylöitä oli todella paljon ja iho punoitti. Synnytin ja imetin ja palasin normaaliin hormonitasoon ja iho ei parantunut. Testasin paluuta e-pillereihin minipillereiden jälkeen, mutta sekään ei tuonut asiaan muutosta puolen vuoden syönnin jälkeen, joten hormonaalista se ei voinut olla.
Olin kyllä epäillyt ruusufinniä aiemminkin ja kokeillut apteekista ilman reseptiä saatavaa metronidazoli-voidetta. Siitä ei ollut mitään apua minulle.
Kun vihdoin hyväksyin asian ja oireet tulivat hyvin selviksi tiesin, että minulla on ruusufinni. Iho punoittaa, lehahtelee (erityisesti saunan ja punaviinin jälkeen) ja näppylöitä on jatkuvasti poskilla ja tänä vuonna he saapuivat myös nenään. Varman diagnoosin itselleni tein ehkä noin 1,5 vuotta sitten. Kaiken mahdollisen kosmetiikan olen sen jälkeen testannut ja homeopatiaa ja vitamiini-hivenainelisiä. Näistä mistään en ole saanut apua. Ja aina olen kutakin uutta asiaa koittanut useamman kuukauden. Tiedän, että iho ei parane hetkessä. Meneehän sen uusiutumiseen kuukausi.
Tässä suht filtteröimätön ja meikitön kuva kasvoistani 26.3.2016. Niitä ei hirveän montaa löydy, jostain kumman syystä 😉
Tänä keväänä sain kuitenkin ahaa-elämyksen sen hoidossa..
Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.
Yksi vastaus artikkeliin “Ensimmäinen luku..”