Ruusufinni taistelu

Koska joku kysyi miten kävi, pitänee päivittää kuulumiset! Olen selkeästi huono bloggari, kun en ole jaksanut kirjoitella..

Edelleenkin olen pääosin gluteenittomalla ruokavaliolla ja sokeriakin syön vain todella harvoin ja vähän kerrallaan. Reilun puolen vuoden ruokavaliomuutoksen jälkeen ihoni parani huomattavasti ja on sitä edelleen. Opin myös hyvin elämään ilman karkkia.

Nyt olen välillä syönyt tavallisen pizzan (koska gluteenittomat ovat ravintoloissa usein ihan hirveitä) tai hampurilaisen, mutta heti jos meinaa lähteä ruokavalio käsistä, iho muistuttaa. Molkosania juon joka aamu ja kotimaisista viljoista käytän vain kauraa. Maitotuotteista käytän juustoa ja oivariinia. Ruoan laitossa joskus kermaa tai maitoa. Karkkiakin maistan välillä, mutta parasta herkkua ovat kuivatut mangot sekä lakritsitaatelit! Kaikki sokeroitu on liian makeaa.

Tässä alla kuva viime kesältä 2017 ja 2018 tammikuulta. Valaistus hieman eri, mutta filttereitä ei käytössä.

Koska on tällä hetkellä moniongelmainen syöjä, pitää aina vähän keksiä mitä voisi syödä. Olen pitänyt jonkunlaista ruokapäiväkirjaa instagrammissa, mutta meinasin myös liittää sen tähän mukaan.

Tässä hyväksi havaittuja ruokia:

Gluteenittomat pinaattiletut kauramaitoon, ja kesäkurpitsa, porkkana, sipuli, kanttarellihöystö! Tänä kesänä intouduttiin myös tekemään tyttären kanssa nokkoslettuja – tai nokkos-pinaattilettuja. Muistelen lapsuudesta, että pelkät nokkosletut oli aika voimakkaan makuisia, joten laitettiin puolet ja puolet, se ei ainakaan makuun vaikuttanut.

Gluteeniton pizzapohja, itse tehty tomaattikastike (ehdoton!), kesäkurpitsaa, tomaattia, sipulia, paprikaa, aurinkokuivattua tomaattia, päällä ranskankermaa ja rucolaa. Ei juustoa kaipaa!

Olen myös innostunut vihersmoothieista tänä kesänä. Ostin kunnon blenderin, niin onhan se erilaista juoda oikeasti smooth-ia juomaa, kuin sitä rakeista jota edellisellä tuli.. Tässä oli salaattia, avocadoa, omenaa, inkivääriä, mansikkaa ja vissyä. Ei pidä minulla nälkää kovin kauaa, mutta menee nopeana välipalana tai lisukkeena.

Keväällä 2017 lueskelin paljon blogeja ja terveydenalan kirjoituksia ruusufinniin tai acne rosaceaan liittyen ja sain ahaa-elämyksen, jonka toivon tuovan parannuksen tähän vitsaukseen.

Monet kertoivat ruokavaliomuutoksen auttaneen ruusufinnin hoidossa. Toisilla jopa parantaneen kokonaan. Aloin pohtia vatsaani, joka oli viimeisen vuoden, parin aikana ruvennut oireilemaan erilaisin tavoin. Kotipizzan pizzaa en sietänyt ollenkaan enää, siitä tuli mahaani aina ihan hirveä olo, buranasta olin alkanut saada ihottumaa vatsaan ja nivusiin ja olin pari kertaa saanut ”kohtauksen”, jota luulin ruokamyrkytykseksi, mutta luulen olleenkin vain joku suolistotoiminnan häiriö. Näissä ”kohtauksissa” oli todella voimakkaat mahan poltot, toisella kerralla myös oksensin 3 tuntia täysin sulamatonta ruokaa. Suolistoni ei voinut voida kovin hyvin.

Olin melkoinen karkkihiiri. Joka ilta oli saatava edes pieni makea mussutettava telkkarin ääressä. Sokeriin olin melkoisessa koukussa. Rakastan myös leipää. Ja juustoa.

Muiden kokemuksien perusteella toukokuun 18. 2017 päivä päätin jättää ruokavaliostani sokerin, gluteenin, juuston ja maidon pois.  Punaista lihaa välttelen myös (syön maksimissaan kerran kahdessa viikossa) ja yritän syödä mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa ja vähillä lisäaineilla. Lisäsin myös päivittäiseen käyttöön maitohappobakteerit sekä b-ja d-vitamiinit. Viimeinen sysäys yrittää tätä keinoa, oli se, että rosacea hyökkäsi nenään.. Siinä se oli niin esillä kuin olla ja saattaa, eikä pysynyt piilossa millään meikillä.

Tässä kasvot 24.5.17. Kamalaa miten kaikissa näistä itsestä otetuissa kuvista näyttää joltain vankikarkurilta  😛 . Itselle piti vain dokumentoida kasvojen kuntoa, ei niinkään laittaa internettiin jakoon…! Kuvassa ei punoitus ihan niin paha kuin oli todellisuudessa.

Kuukausi meni, että kaipasin karkkia joka ilta! Tällä hetkellä pahempaa on juuston kaipuu. Olen ostanut vege-juustoja, mutta eihän niitä nyt voi edes verrata keskenään.. Kolmisen kuukautta on nyt takana uutta ruokavaliota ja ruuan laitto on jo aika helppoa. Ihanaa, että kaupasta saa 100% kauraleipää. Kyllästyin leipomaan leipää, eikä vatsani kestänyt psylliumia, joten otin kauran takaisin. Alussa olin siis täysin viljattomalla. Aiemmassa elämässä olen vuosia jo vältellyt lisäaineita (paitsi karkeissa…) ja syönyt muutenkin mahdollisimman vähän prosessoitua ruokaa.

Tässä ihon tilanne 1. kuva kuukausi ruokavaliomuutoksen jälkeen. Näillä main iho räjähti melkoisen pahaksi, mutta otin sen hyvänä asiana. Ajattelinkin, että ensin pahenee, ennenkuin paranee.

Kävin myös lääkärissä kesäkuun puolivälissä ja hän määräsi minulle Soolantra-nimisen uuden ruusufinnivoiteen. Sitä olen nyt käyttänyt 2 kuukautta. Lisäksi tykkään Konjac Sponge -kasvojenpesu sienestä. Mielestäni jo yksi pesukerta siloitti ihon pintaa! Ostin ensi käyttöön aloe vera-version. Kannattaa kokeilla!

Ihon tilanne on tällä hetkellä todella hyvä. Näppylöitä on todella vähän. Punoitusta on edelleen, mutta se on onneksi helppo peittää. Todella toivon, että tästä se paraneminen alkaa! En tiedä mikä ihoani parantaa, mutta sama se! Pääasia, että paranee <3

Tässä tilanne 21.7. eli reilu 2kk aloituksesta.

Nyt on suunnitelmissa jatkaa vielä 2-3 kk tällä ruokavaliolla ja sitten riippuen ihon tilanteesta, ruveta yksitellen kokeilemaan mitä ruoka-aineita voisi palauttaa takaisin ruokavalioon. Ehkä se juusto ensimmäisenä 😉

Tästä alkaa elämäni ensimmäinen bloggaus.. tai onkohan termit edes hallussa, kun en ihan hirveästi ole blogeja edes lukenut elämässäni, mutta nyt tuntuu, että taistelussani ruusufinniä vastaan haluan pitää päiväkirjaa ja jakaa kokemuksia muillekin ehkä saman vitsauksen kanssa kamppaileville!

Ruusufinnini alkoi oireilemaan muistini mukaan loppuvuonna 2011, ollessani 31-vuotias. Opiskelin tuolloin kosmetologiksi ja olin menossa seuraavana kesänä naimisiin. Ensimmäiset oireet olivat näppylät toisen puolen poskessa ja ajoittainen kasvojen ihon lehahtelu. Oireet olivat vähäisiä, enkä kiinnittänyt niihin tuolloin paljoakaan huomiota. Tällöin kuitenkin huomasin, että jouduin alkamaan käyttää meikkivoidetta lähes päivittäin, jota en aikaisemmin ollut tehnyt kuin juhlimaan lähtiessä.

Pikkuhiljaa (1-2 vuodessa) oireet pahenivat ja näppylät levisivät myös toiselle puolella. Kävin kosmetologilla ja myös lääkäri-isäni kanssa pohdimme mitä kyseinen voisi olla. En yhdistänyt sitä silloin ruusufinniin, koska minulla oli paljon myös komedoja (eli mustapäitä), joita tähän ei yleensä kuulu, eikä kukaan muukaan uskaltanut sanoa sen olevan varmasti sitä. Luulin saaneeni aikuisiän aknen. Ja tietysti hoidin ihoani aknevoitella.. Nehän auttoivat näppylöihin jonkun aikaa, mutta tilanne paheni sitten jonkunajan päästä. Aknevoiteethan pahentavat ruusufinniä.

Tulin raskaaksi ja ihoni oli ehkä pahimmillaan. Näppylöitä oli todella paljon ja iho punoitti. Synnytin ja imetin ja palasin normaaliin hormonitasoon ja iho ei parantunut. Testasin paluuta e-pillereihin minipillereiden jälkeen, mutta sekään ei tuonut asiaan muutosta puolen vuoden syönnin jälkeen, joten hormonaalista se ei voinut olla.

Olin kyllä epäillyt ruusufinniä aiemminkin ja kokeillut apteekista ilman reseptiä saatavaa metronidazoli-voidetta. Siitä ei ollut mitään apua minulle.
Kun vihdoin hyväksyin asian ja oireet tulivat hyvin selviksi tiesin, että minulla on ruusufinni. Iho punoittaa, lehahtelee (erityisesti saunan ja punaviinin jälkeen) ja näppylöitä on jatkuvasti poskilla ja tänä vuonna he saapuivat myös nenään. Varman diagnoosin itselleni tein ehkä noin 1,5 vuotta sitten. Kaiken mahdollisen kosmetiikan olen sen jälkeen testannut ja homeopatiaa ja vitamiini-hivenainelisiä. Näistä mistään en ole saanut apua. Ja aina olen kutakin uutta asiaa koittanut useamman kuukauden. Tiedän, että iho ei parane hetkessä. Meneehän sen uusiutumiseen kuukausi.

Tässä suht filtteröimätön ja meikitön kuva kasvoistani 26.3.2016. Niitä ei hirveän montaa löydy, jostain kumman syystä 😉

Tänä keväänä sain kuitenkin ahaa-elämyksen sen hoidossa..
Siitä lisää seuraavassa kirjoituksessa.